Piispa Tapio Luoma tarkasteli Kotimaa-lehden kolumnissaan (17.1.2012) piispan vallankäyttöä. Hän totesi, että toisaalta piispan kannanottoja odotetaan. Toisaalta hän esitti, että piispan olisi oltava hiljaa, jottei hän tulisi käyttäneeksi valtaa väärin.
Tarkastelen seuraavassa piispantarkastusta yhtenä piispan vallankäyttötilanteena. Arvioin tilannetta kriittisesti eräässä seurakunnassa pidetyn määräaikaisen tarkastuksen näkökulmasta.
Piispantarkastus oli arvostettu tapahtuma, johon kohdistui paljon odotuksia. Piispantarkastuksen yhteydessä piispa ja hänen tarkastuskollegionsa keskustelivat seurakunnan henkilökunnan ja luottamushenkilöiden kanssa. Keskusteluissa käsiteltiin seurakunnan toiminnan painopisteitä, työn ja työyhteisön kehittämistä sekä hallintoa ja taloutta. Tarkastusta varten toimitettiin myös etukäteen kirjallista aineistoa ja käytiin ajatustenvaihtoa.
Piispantarkastuksen havainnoista laadittiin piispan lausunto, joka on julkinen asiakirja. On perusteltua odottaa, että piispantarkastuksessa seurakunnan toiminnallista ja taloudellista puolta arvioidaan tasapuolisesti.
Seurakunnan sisäisiin asioihin otettiin kuitenkin kantaa tavalla, joka edellyttäisi eri osapuolten syvällisempää ja tasapuolisempaa kuuntelemista ja dialogia.
Piispantarkastus on mielestäni voimakas vallankäyttötilanne. Tarkastuskäynnin jälkeen piispan nimissä esitettyihin näkökohtiin on viitattu seurakunnan kaikissa mahdollisissa kokouksissa ja palavereissa. Nyt on jopa vaarana, että seurakunta on osittain jäänyt kiinni piispantarkastusta edeltävään aikaan eikä näe sitä kehitystä, joka on tapahtunut tarkastuksen jälkeen.
Piispantarkastuksen voi nähdä olevan osa seurakunnan laatutyötä. Parhaimmillaan se tukee seurakunnan sisäistä itsearviointia ja pitkäjänteistä kehittämistä. Tai voisiko se ainakin johdattaa seurakunnan systemaattisen laatutyön kaidalle tielle?
Päivi Vauhkonen
kirkkovaltuutettu, kirkkoneuvoston ja taloudellisen jaoston jäsen, Littoinen
Julkaistu Kotimaa-lehdessä 7.2.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti