Kuntavaalit on käyty. Käynnissä on luottamuspaikkojen jako valtuutettujen ja rannalle jääneiden kesken. Useat kunnallisvaaliehdokkaat ovat tehneet hienoa ja pitkäjänteistä työtä. Jotkut ovat tosin tulleet valituksi parempien ehdokkaiden puuttuessa.
Uudet luottamushenkilöt ovat joka tapauksessa tulossa jatkamaan sitä strategista työtä, joka edellisen kauden luottamushenkilöillä on jäämässä kesken.
Mielestäni paikallisdemokratia on yliarvostettua. Uskallan väittää, että harvoin mietitään sitä, millaista osaamista ja perehtymistä valitut päättäjät oikeasti tarvitsisivat voidakseen linjata isoja ja kauaskantoisia asioita.
Ei myöskään käydä riittävästi keskustelua siitä, minkä kunnallisen palvelun järjestämisessä paikallistuntemuksesta olisi todellisuudessa hyötyä. Tämä keskustelu on riittämätöntä myös kuntauudistuksen yhteydessä.
Minulla on 12 vuoden kokemus kunnallishallinnosta eri rooleissa: valtuutettuna ja virkamiehenä. Olen nähnyt useita henkilöitä, jotka kantavat valtuutetun viittaansa käyttämättä kertaakaan puheenvuoroa kokouksessa. Olen myös toistuvasti nähnyt, miten vasta kokouksessa avataan kirjekuori, joka sisältää syvällistä perehtymistä vaatineen esityslistan.
Olen joutunut todistamaan valtuutettujen toistuvia poissaoloja kokouksista sekä sitä, että he eivät ole vaivautuneet järjestämään varahenkilöään paikalle puhumattakaan siitä, että olisivat briiffanneet hänet käsiteltäviin asioihin.
Haaste kunnallisdemokratiassa on myös se, että luottamushenkilöiden tulisi tunnistaa roolinsa työnantajan edustajana. Toisinaan nimittäin puoluepoliittisesta mandaatista riippuen esimerkiksi hallituksen jäsen alkaa toimia tiedostamattaan ammattiyhdistysroolissaan, josta hän on ponnistanut kunnallisiin luottamustehtäviin.
Toisinaan luottamushenkilön mandaatti näyttää myös oikeuttavan ylimielisyyteen, epäasialliseen käyttäytymiseen ja virkamiesten aliarvioimiseen.
Isojen, yhteisten asioiden demokraattinen käsittely ja päätöksenteko on ongelmallista ajoittain myös siksi, että luottamushenkilöille on tutumpaa ottaa kantaa kotitaloutensa mittakaavan kokoisiin asioihin. Huomio kiinnitetään mielellään suihkuverhon valintaan, mutta miljoona-kysymyksistä päätetään ohi mennen.
Olen myös nähnyt, miten luottamushenkilöt puuttuvat kuntaorganisaation sisäisiin, operatiivisiin asioihin, jolloin toimivaltuudet esimiesten kanssa uhkaavat mennä sekaisin.
Toivon, että kunnallisiin luottamustehtäviin löydetään henkilöitä, jotka ovat valmiita panostamaan tehtäväänsä, hyödyntämään virkamiesten asiantuntemusta ja tekemään yhteistyötä siinä roolissa, jota saavutettu luottamuspaikka edellyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti