Vastuullisuus on huolenpitoa taloudesta, ihmisistä ja ympäristöstä

Timo Katajainen pohtii Turun Tienoossa 9.7.2011 julkaisussa mielipidekirjoituksessaan tärkeää ja ajankohtaista aihetta, vastuullisuutta. Hänen kirjoituksensa on selvästi puoluepoliittisesti värittynyt eikä välttämättä rakenna yhteistä ymmärrystä tästä moniulotteisesta aiheesta. Eikö kaikkien puolueiden politiikassa pitäisi ensin miettiä, miten julkisten palvelujen tuottamiseen tarvittavat varat saadaan aikaiseksi, ja vasta sitten sitä, miten ne käytetään? 

Vastuullisuus ei ole elinkeinoelämässä uusi asia, vaikka se voidaan edelleen ymmärtää hyvin eri tavoin. Aiheesta on nousemassa megatrendi, jota ei voi sivuuttaa. Usein puhutaan liiketoiminnan vastuullisuudesta tai yritysten yhteiskuntavastuusta. Littoisten Verkatehdas oli aikoinaan hyvä esimerkki yhteiskuntavastuun kantamisesta: työnantaja piti huolta työntekijöistään esimerkiksi rakentamalla kirjaston ja koulun. Myös työntekijöiden terveydenhoitoon panostettiin, vaikka talouden realiteetit ohjasivat tehtaan toiminnan jatkuvuutta ja kehittämistä. Sosiaalisen ja ekologisen vastuun kantaminen liittyvät kiinteästi talouteen.

Vastuullisuus ei ole pelkästään yrityksiä koskeva asia, vaan myös sidosryhmien ja muiden organisaatioiden vastuullisuus on noussut mielenkiinnon kohteeksi. Suomessa on alkanut vakiintua kansainvälinen ns. kolmen ulottuvuuden vastuullisuusajattelu, jolloin vastuullisuus on kattokäsite, joka kattaa taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän vastuu-ulottuvuuden. Määritelmän valossa voidaan kyseenalaistaa myös esimerkiksi julkisyhteisöjen vastuullisuus: miten vastuullisesti kunnassa käytetään määrärahoja, miten vastuullisesti seurakunnassa huolehditaan työntekijöistä tai miten vastuullisesti sairaalassa hoidetaan ympäristöasiat.

Eri vastuu-ulottuvuudet (taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen) voivat saada erilaisia painotuksia katsantokulmista riippuen. Talouden näkökulmasta ajateltuna talous luo perustan sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän vastuun kantamiselle: jos ei ole rahaa, ei voida pitää huolta ihmisistä ja luonnosta. Sosiaalinen näkökulma korostaa ihmisten roolia muiden vastuualueiden hoitamisessa: jos ihmisistä ei pidetä huolta, eivät he jaksa huolehtia taloudesta ja luonnosta. Ekologisesti tarkasteltuna luonto on ehdoton edellytys kaikelle toiminnalle: ellei ole luontoa, ei ole ihmisiä eikä myöskään taloutta, josta pitää huolta. On vastuullista etsiä tasapainoa eri ulottuvuuksien välille.

Yhden asian liikkeet korostavat jotakin vastuu-ulottuvuutta ylitse muiden. Esimerkiksi sosiaalista vastuuta korostavat puolueet korostavat sitä, miten sosiaalinen tasa-arvo toteutetaan. Ekologista vastuuta korostettaessa ympäristöasiat nousevat puolueen tärkeämmäksi asiaksi.

Viitaten Katajaisen subjektiiviseen tulkintaan muiden puolueiden vastuullisuudesta totean, että ymmärtääkseni on Kokoomus yleispuolue, joka pyrkii huolehtimaan näistä kaikista kolmesta vastuu-ulottuvuudesta samanaikaisesti. Kokoomus kantaa sosiaalista ja ekologista vastuuta ottaen huomioon talouden realiteetit.

Päivi Vauhkonen, KTM, tutkija

Littoinen

Julkaistu Turun Sanomissa 7/2012