Terveydenhuollon yhtiöittämisessä tarvitaan kehittämisosaamista

KTM Niina Nurmi kirjoittaa (TS 23.7.2012) ansiokkaasti terveydenhuollon yhtiöittämisen pimeästä puolesta tutkimuksensa pohjalta. Toisaalta on tunnustaa, että kunnissa on jo pitkään ollut erityisenä haasteena terveydenhuollon tehokas ja oikeudenmukainen järjestäminen kuntalaisille. Toisaalta hän kuvaa tehokkuuden lisäämisen esimerkiksi yhtiöittämisen myötä johtaneen joihinkin negatiivisiin muutoksiin, kuten työilmapiirin tai asiakaspalvelun heikkenemiseen.

Tarve julkisen terveydenhuollon palveluyksikön yhtiöittämiseen voi kehittyä auringossa paistattelun sijaan lainsäädännön hankalassa ristiaallokossa, jossa puhaltavat samanaikaisesti työterveyshuoltolain, hankintalain, kuntalain ja osakeyhtiölain tuulet.

Tilannehan saattaa syntyä kunnassa seuraavasti: Ensin kunnan omalle henkilökunnalle hankitaan työterveyshuollon palvelut omasta terveyskeskuksesta kilpailuttamatta. Sittemmin kunnan lakisääteiseksi tehtäväksi annetaan työterveyspalvelujen tuottaminen oman kuntansa alueella toimiville yrityksille ja yrittäjille. Tämän jälkeen kunta hankkii edelleen työterveyshuollon palvelut samalta palveluntuottajalta, ja ulkopuolisille yrityksille ja yrittäjille tapahtuvan myynnin kasvaessa kilpailuttamisvelvoite laukeaa. Työterveyshuollon kilpailuttamiseen ei ehkä uskalleta lähteä noin vain, sillä pelkona voi olla oman työterveyshuollon yksikön häviäminen kilpailussa.

Mahdollista on toki myös, että oma työterveyshuollon yksikkö voittaa tarjouskilpailun. Se voi tapahtua esimerkiksi halvempien myyntihintojen ansiosta. Tähän lopputulokseen voidaan päästä myös, mikäli hankintapäätös tehdään yksipuolisten tai väljien kriteerien valossa. Syynä voittoon voivat olla myös edullisemmat myyntihinnat, jotka johtuvat mahdollisesti siitä, että omistajakunta tukee tietäen tai tahtomattaan työterveyshuollon yksikköään. Tuki voi tulla sitä kautta, että mahdollinen toiminnan tappio (= on eletty yli varojen) jätetään omistajakunnan maksettavaksi tai että epäsuoria hallinnollisia (esim. tietojärjestelmät) kustannuksia ei kohdisteta riittävästi työterveyshuollon palveluille. Tuki voi tulla myös sitä kautta, että julkisyhteisön myyntihintoihin ei yksinkertaisesti ole varattu riittävästi katetta, jolla turvattaisiin työterveyshuollon yksikön investoinnit ja kehittäminen. Toki oma julkinen työterveyshuolto voi myös oikeasti olla hankintakilpailun paras.

Työterveyshuollon yhtiöittäminen saattaa olla siis seurausta julkisyhteisön kilpailuttamisvelvollisuudesta. Yhtiöittämisellä pyritään saamaan palveluiden tuottajalle paremmat edellytykset pärjätä liiketoimintaperiaatteella toimivien terveydenhuollon yhtiöiden rinnalla. Parempia toimintaedellytyksiä tavoitellaan selkeämmän taloudenpidon, joustavamman päätöksenteon ja normaalien liiketalouden pelimerkkien, kuten markkinointimahdollisuuksien (kilpailuneutraliteetin sijaan) kautta.  Voitaneen esittää, että yhtiöittämisellä tavoitellaan kestävämpää tuottojen ja kulujen välistä suhdetta eli tuottavuutta.

Julkisyhteisön tuottavuuden parantaminen pitäisikin olla koko vastuullisen henkilökunnan yhteinen pyrkimys. Jos palkat ja muut kulut maksetaan veronmaksajien euroilla, tulee mielestäni meidän kaikkien kantaa huolta siitä, miten huolella eurot käytetään.

Nurmen kirjoitus herättää paljon miksi- ja miten-kysymyksiä. Yksi kysymyksistä liittyy siihen, että onko julkisessa terveydenhuollossa riittävästi liiketoiminta- ja kehittämisosaamista, jota yhtiöittämiseen tarvitaan? Vai ajetaanko siellä autoa ilman ajokorttia?

Päivi Vauhkonen, KTL (kok.)

Littoinen

Julkaistu Turun Sanomissa